Puhutaanko hetki jostain muusta kuin painosta?
Julkinen keskustelu painosta on usein hyvin ulkonäkökeskeistä. Sosiaalisessa mediassa ja medioissa korostuvat kuvat, vertailu ja nopeat tulokset. Painonsa kanssa kamppaileva asetetaan helposti tilanteeseen, jossa oma keho tuntuu jatkuvasti projektilta, jota pitäisi korjata.
Samaan aikaan on totta, että ylipainolla on terveysvaikutuksia. Se lisää riskiä tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin, kuormittaa niveliä ja heikentää usein jaksamista. Elintapasairaudet lisääntyvät vauhdilla, eikä sitä voi ohittaa olankohautuksella.
Mutta pelkkä painon seuraaminen ei poista sitä tunnetta, että muutos on vaikeaa. Vaaka kertoo kyllä numeron, mutta ei sitä, miksi olo on väsynyt, miksi palautuminen on heikkoa tai miksi arjessa ei riitä energiaa.
Usein tavoitteet asetetaan näin:
"Haluan pudottaa 20 kiloa kahdessa kuukaudessa."
Se voi olla mahdollista, mutta mitä sitten? Kaksi kuukautta täyttä kurinalaisuutta, jatkuvaa itsensä kontrollointia ja lopulta usein paluu vanhoihin tapoihin. Paino ehkä laskee hetkellisesti, mutta mikään muu ei ole muuttunut pysyvästi.
Entä jos lähtisimmekin liikkeelle toisesta kysymyksestä:
Miltä haluan oloni tuntuvan?
Haluan olla virkeämpi.
Haluan jaksaa paremmin.
Haluan nukkua syvemmin.
Haluan liikkua ilman, että se tuntuu pakkosuoritukselta.
Kun painopiste siirtyy vaa'asta kehon kokemukseen, koko ajattelu muuttuu. Liikunta ei ole enää keino "polttaa kaloreita", vaan tapa saada lisää energiaa. Ruoka ei ole projekti, vaan keino tukea arkea. Uni ei ole luksusta, vaan perusta palautumiselle.
Ja usein vasta silloin huomaa myös jotain muuta: jaksaa olla paremmin läsnä muille. Kun oma olo on virkeämpi ja mieli kuormittuu vähemmän, on helpompi kohdata läheiset, kuunnella ja olla aidosti läsnä arjessa.
Usein jo pienet muutokset elintavoissa vaikuttavat yllättävän paljon. Kun ne tehdään omaan elämäntilanteeseen sopivasti, niistä voi muodostua pysyviä tapoja.
Muutos ei näy vain omassa kehossa, vaan myös ihmissuhteissa: kärsivällisyys lisääntyy, stressi vähenee ja energia riittää paremmin niihin ihmisiin ja asioihin, jotka ovat oikeasti tärkeitä.
Ja sivuvaikutuksena – ilman että sitä erikseen jahdataan – painokin alkaa usein laskea. Ei siksi, että sitä pakotetaan, vaan siksi että keho voi paremmin.
Kolme kysymystä itsellesi
Jos vaaka ei olisi pääroolissa, mitä kysyisit sen sijaan?
Miltä haluan, että kehoni tuntuu vuoden kuluttua?
Mikä yksi pieni muutos lisäisi tällä hetkellä eniten hyvinvointiani arjessa?
Mistä voisin aloittaa ilman, että se tuntuu ylivoimaiselta?
Usein pysyvin muutos ei synny kurista, vaan siitä että alkaa kohdella itseään vähän paremmin – yksi arkinen askel kerrallaan.